Työyhteisön varovainen inkarnaatio syyspäivässä

Pandemia on varsin radikaalisti muuttanut ihmisten välistä kanssakäymistä työpaikoilla, harrastuksissa ja elämässä yleensä. Ei kätellä, ei mielellään edes tavata fyysisesti, eikä ainakaan kokoonnuta joukolla. Meidänkin firmamme alkukesän virkistyspäivä järjestettiin taidenäyttelyineen ja illanviettoineen täysin etänä, ja siitä on kerrottu Riikan kirjoituksessa. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin alkaa kaivata eläviä ihmisiä.

Hallituskin löysensi rajoituksia, mutta isolla joukolla ei silti oikein sopisi kokoontua. Atostekissa päätettiin kompromissina järjestää alkusyksyn virkistyspäivä toimipisteittäin pienryhmissä. Tampereella lähdettiin kaupunkiseikkailemaan.

Kun on viettänyt lähes puoli vuotta keittiön pöydän ääressä poseeraten webbikameralle pukeutuneena kauluspaitaan ja collegehousuihin, työkavereiden kohtaaminen analogisina ja viiveettöminä tekee virkistyspäivästä todella nimensä veroisen. Kotikaupungin kadutkaan eivät ole koskaan tuntuneet yhtä kiinnostavilta, eikä pelkästään kaupunkiseikkailun antaman uuden näkökulman, vaan myös eristäytymisen aikana vaivihkaa valmistuneiden remonttien vuoksi!

Kaupunkiseikkailusta kertyi niin paljon kuvamateriaalia, että Google joutui lisäämään Haminan konesalinsa tallennuskapasiteettia pikamääräyksellä. Tähän on valikoitu muutamia jotka saatiin kopioitua omaan talteen ennen huoltokatkon alkamista.

Väinö Linnan aukiolla otettiin miehellä mittaa.

Puunhalaajat joutuivat yhdistämään voimansa saadakseen poikkeuksellisen haastavan puun halattua.

Lankuttajilla sen sijaan ei ollut mitään vaikeuksia suoriutua tehtävästään.

Kameramies koki tarvetta selitellä ohikulkijoille, ettei tunne näitä ihmisiä.

Finlaysonin palatsin puutarhan uimakoulun ensimmäisellä oppitunnilla harjoiteltiin käsipohjaa.

Edistyneemmät uimarit suuntasivat kuitenkin jo isommille vesille.

Risto Pitkänen
Markkinointi ja viestintä